Nyt on taas palattu sorvin ääreen kaikkien synttärijuhlien, joulujen ja uuden vuoden jälkeen! Vaikka kiirettä on pitänyt muualla, on häihin liittyvätkin asiat edenneet yllättävän paljon. Nyt kuitenkin vain yksi niistä tapahtuneista asioista, jätetään muut myöhemmäksi!
Meidän häissä, avioliittoon ja häihin valmistautumisessa on mielenkiintoista se, että ollaan eri uskontokunnista. Vaikkei me olla kumpikaan uskovaisia, vaikuttaa meidän molempien seurakunnat häihin sekä häiden valmisteluun.
Tällä viikolla koettiinkin yksi ihan uusi juttu, aloitettiin meinaan avioliittokurssi, joka on siis mun uskonnossa (katolilaisessa) pakollinen, kun pari aikoo avioitua. Kurssin ideana on tosiaan valmistaa paria naimisiin menoon ja avioliittoon, sekä käsitellä avioliittoa uskonnon näkökulmasta. Ei ehkä ihan meidän juttu, mutta tätä kautta meidän tulee hakea ensinnäkin lupa seka-avioliitolle, sekä mun tulee hakea vielä erikseen lupaa mennä naimisiin toisen uskontokunnan kirkossa.
Ensimmäinen kurssitapaaminen ei oikeastaan ollut yhtään huonompi, vaikka ennakkoluulot osottautuivatki suurimmaksi osaksi oikeaksi, löysin sitä kautta ehkä itsestäni myös jotain uutta.
Positiivinen yllätys kurssilla oli sen vetäjä, Italiasta kotoisin oleva Isä Marco, välillä tuntui siltä, kun olisi ollut katsomassa stand upia. Aivan mahtava persoona, eikä lainkaan ankea.
Ensimmäinen kysymys tällä kurssilla oli, "miksi haluat mennä naimisiin kirkossa?".
Suomessa kirkkohäät ovat lähempänä perinnettä, kuin uskonnollista juhlaa. Näin minäkin olin ajatellut sen lisäksi, että se on itselleni ollut yksi tärkeimmistä sakramenteista. Tajusin kuitenkin, että yksi syistä kirkossa vihkimiseen on ollut edesmennyt mummoni, jolle usko oli tärkeä.
Mummoni olisi varmasti halunnut, että menen naimisiin kirkossa. Hänen kuoleman jälkeen tämän tärkeys on korostunut myös itselleni, haluan kunnioittaa mummoni muistoa. Koska mummoni ei voi olla fyysisesti paikalla kyseisenä päivänä, musta tuntuu, että hän on kuitenkin läsnä ja nimenomaan läsnä kirkossa. Moni haluaa Jumalan siunauksen avioliitolleen, itse haluan mummoni siunauksen. Hän ei ehtinyt tavata M:ää ennen kuolemaansa, ja vaikka tiedän, että mummoni olisi tykännyt M:stä hirveästi, kaipaan myös hänen siunausta tälle suhteelle, ja tunnen että näin voin sen saada. Musta tuntuu myös siltä, että tämmöisinä tärkeinä päivinä kaikki muutkin edesmenneet läheiset ovat läsnä. Näin voi rauhallisin mielin (ehkä..?) astella alttarille.
Ainiin, yksi tärkeä syy kirkossa vihkimiseen on tietenkin myös ne pikkutytön prinsessa unelmat, joissa poistutaan kirkosta kun riisiä heitetään... Tosin riisit voi sattua, joten me päädyttiin saippuakupliin. :)
~Amen~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti