From the highest high to the lowest low...

Varmaan jokainen häitään suunnitteleva pystyy tätä tekstiä lukiessaan samaistumaan seuraaviin tunnetiloihin ja tilanteisiin. 

Se into, mitä tunnet kun kauan odotettu paketti saapuu postista, avaat paketin ja tilaamasi tuotteet on juuri sitä mitä odotit tai jopa ylitti odotukset! Etsin pitkään meille paikkakortteja häihin, valmiiksi siihen kokoon leikattuja paikkakortteja, jotka voi vaan askarrella semmoisiksi kuin haluaa ja taittaa keskeltä. Löysin PITKÄN etsimisen jälkeen helmiäispersikan väriset paikkakortit Englantilaisesta verkkokaupasta, ja päätin tietenkin ne tilata! Paketti saapui meille kotiin hyvinkin nopeasti, taisi mennä noin 10 päivää. Kun avasin paketin ja näin nämä paikkakortit valtasi mut ihan älytön into alkaa askartelemaan! 

Olin saanut päähäni tietyn toteutuksen meidän paikkakorteista jo joskus vuosi sitten, ja kun olen päähäni näin jonkun asian saanut pinttymään, niin pitäähän niistä paikkakorteista sitten semmoiset saada! Käytin monta kuukautta oikeanlaisen kuviolävistäjän etsimiseen, ja kun viimen ajattelin, että sen löysin ja tilasin, ei se sitten kuitenkaan ollut semmoinen kuin piti. Tarkoituksena oli saada kuviolävistäjällä tehtyä paikkakortin yläkulmaan, nimen yläpuolelle sydämenmuotoinen reikä, josta saisi pujoitettua nauhan ja tehtyä rusetin kortin reunaan. Ja kaikki kuviolävistäjät jotka löysin, olivat tietenkin vääränlaisia tai väärin päin! 😢

Yritin tehdä kaiken mahdollisen, että olisin kuviolävistäjällä saanut tehtyä nuo sydämet, nyt kuitenkin yksi purettu kuviolävistäjä, kaksi reiällistä paikkakorttia ja yhdet turhautuneet itkut myöhemmin päätin luovuttaa ja yrittää keksiä jotain muuta.

Ajattelin etten oikeastaan ole missään vaiheessa ihan hirveästi stressannut häistä tai tästä väkertämisestä, toki vieväthän nämä paljon omaa vapaa-aikaa ja ajatuksia paljon. Sitä huomaa ettei päähän mahdu hirveästi muita asioita, vaan kaikki on erikseen tällä hetkellä kirjotettava ylös jonnekkin, jotta ne muistaa. Pariin otteeseen on hieman pinna tuntunut kiristyvän, ja ehkä pientä panikointia tai stressiä ollut havaittavissa jonkun tietyn asian suhteen. Nyt kuitenkin tokaa kertaa vasta tässä kahden vuoden sisään on tullut tämmöinen epätoivon tunne, joka selkeesti vie mielialat alas ja hetkellisesti kiinnostuksen tähän hääväkertämiseen. Edellisen kerran samanlainen epätoivo iski hääpukua etsiessä, sain todella huonon pukujen sovitus-kokemuksen, jonka takia mut valtasi epätoivo oikean puvun löytymisestä. Tämän takia tuli vietettyä kolme iltaa kotisohvalla suklaajätskiä syöden ja välillä itkien. Nyt en kuitenkaan aio heittää hanskoja tiskiin, vaan eteenpäin on mentävä ja keksittävä uusi idea paikkakorttien suhteen! Jestas tätä mielialojen vaihtelua 😰

Tsemppiä järjestelyihin kanssamorsiot! Täällä enää alle kuukausi häihin!

Simply romantic..

Viime postauksessa lupasin juttua meidän pöytäkoristeista, ja tässä tämä nyt sitten on. :) 

Vähän niin kuin oikeastaan kaikkeen, Pinterest on ollut aivan mahtava ideoiden metsästystä varten. Ja idean meidän pöytien koristeluun löysin siis myös yllätys yllätys; Pinterestistä!

Aluksi oli todella hankalaa miettiä, että minkälaisia koristeluja sitä voisi häihin väsätä, meidän tyyli kun on kotonakin aika minimalistinen ja moderni. Välttämättä nykyisin kovin pinnalla oleva maalaisromanttinen-koristeluteema ei ole meidän juttu, ja vaikka kukat ovatkin hirmu nättejä, en koe jokaisessa pöydässä olevaa kukka-asetelmaa meidän jutuksi. Löysinkin siis selailun jälkeen Pinterestistä kivan ja yksinkertaisen, juuri sopivan tyylisen idean meidän pöytien koristeluun.

Koska koristeluun vaadittaisiin paljon lasimaljakoita, aloin miettimään toteutusta. Suomessahan kun lasi maljakotkin uutena maksavat maltaita, eikä saman tyylisiä juhlapaikalta löytynyt. Joten käännyin asiassa, aiemmin mahtavaksi todetun, hääkirppis-osaston puoleen. Näitähän löytyy Facebookista nimillä Hääkirpputori ja Hääkirppis, sekä omat nettisivut omaava Häätori (nämä kaikki kolme aivan mahtavia, ja tavaraa viedää melkein käsistä!). Löysin aivan älyttömän ihania Finnmarin jalallisia maljakoita, näyttävät isoilta viinilaseilta melkeinpä, kahta eri kokoa sekä lasituikkuja. Yhteenä 30 maljakolle, sekä 44 lasituikulle tuli yhteensä hintaa 40 euroa! Tuli säästettyä taas pitkä penni itse, sekä tarkoituksena on itsellänikin laittaa näistä ainakin osa myyntiin omien häiden jälkeen. Kierrätys todellakin tässä tilanteessa kannattaa!

Sen lisäksi löysin myös ison kasan Ikean Cylinder maljakoita, joita odottelen toiselta morsiammelta noudettavaksi heti heidän häiden jälkeen. Niitä siis noutamaan elokuun alussa! Tarkoituksena on täyttää lasimaljakot ruusun terälehdillä, vedellä sekä kirsikkana kakun päällä tulee olemaan kelluvat kynttilät. Siinä vasta onkin ollut hommaa löytää sopivan pitkään palaavia kelluvia kynttilöitä, eivät todellakaan meinaan ole halpoja! Koska 8-tuntia palavia kelluviakynttilöitä on todella vaikea löytää, sekä maksavat todella paljon ja budjetti kun on rajallinen, päätin tyytyä Finnmarin valkoisiin kelluviin kynttilöihin jotka palavat 4-5 tuntia. Tällöin kynttilät pitää vaihtaa noin puolessa välissä hääjuhlaa, mutta vaihdon ajaksi voi hääjuhlaan keksiä jotain muuta tekemistä! Näin vaihto ei häiritse vieraiden mahdollista syömistä ja seurustelua.

Ja tottakai pöydät kaipaavat jotain pientä maljakoiden lisäksi, tarkoituksena on tietenkin laittaa pöydille pöytänumerot, jotka muuten tehtaillaan mölkystä (niiden askartelua tiedossa huomenna, jospa niistä saisi väsättyä tekstin jälkeen päin). Tietenkin paikkakortit, sekä perinteiset menu-ohjelma-kolmiot, näiden lisäksi lasituikkuja ja aiemmasta askartelupäivityksestä tutuksi tulleet "sydän klipsit". 

Alla hieman havainnekuvaa tulevista maljakoista, tälä hetkellä värit eivän vielä aivan täsmää. Kynttilöiden kun pitäisi olla valkoisia ja ruusun terälehtienkin pastellin sävyissä. Ajaa ehkä kuitenkin asiansa. 😊

Juhannuksena ylitettiin 50 päivä rajapyykki, nyt alkaa jo hiukan jännittämään, IIK!

Say Cheese!

Ostin viime syksynä monta valmiiksi tehtyä pompomia häiden teemavärien mukaan, ilman varsinaista suunnitelmaa, mitä niillä tekisin. Selailtuani Pinterestiä (taas kerran), keksin niille käyttöä!

Ollaan alusta asti mietitty Photo Boothia meidän häihin, mutta ei koeta taulukehysten olevan meidän juttu. Joten päätin olla astetta luovempi. Pinterestistä löyty aivan mahtavia ideoita taustan luomiseksi ja ajattelin käyttää meidän taustaan teeman värisiä pompomeja!

Toteutuksesta en ole vielä ihan varma, luultavasti helpoin tapa taustan tekoon on ommella pompomit summittaisessa järjestyksessä lakanaan, joka ripustetaan sitten sopivaan paikkaan. Tällöin se on myös helpompi kuljettaa paikan päälle, pompomit voi vielä pöyhiä kunnolla ennen taustan ripustamista.

 
 Ja koska pompomejahan ei voi olla koskaan liikaa, kai. Niin niitähän piti sitten tehdä vähän lisää, ja montaa eri kokoa. Saadaan Photo Booth-seinään ainakin hieman vaihtelua. En oo oikeastaan koskaan ennen tätä tehnyt pompomeja, ja yllätyinkin kuinka helppo niitä on tehdä ja suht nopeaakin. Ainut joka vaati hieman enemmän tarkkuutta oli paperin leikkaaminen oikeaan kokoon, muuten tosi simppeliä!

 Lopputuloksena oli noin 4 jätesäkillistä pompomeja, kaikki tuskin mahtuvat tuohon pompom-seinään, joten ajattelin käyttää pienimpiä pompomeja paikan muuhun koristeluun.
Ainut ongelma taitaa näissä koristeluissa olla se, että juhlapaikkamme on museoviraston "suojeluksessa", mikä tarkoittaa sitä, että hyvä kun teippiä saa laittaa seinään. Keskitytään koristelussa siis siihen mihin voidaan, eli pöytiin!
Niistä tulossa juttua seuraavaksi! 😉

Invites Sent ✓

On ollut niin paljon tekemistä häiden suhteen, että aikaa kirjottamiselle on jäänyt vähän, mutta nyt on sitäkin enemmän kerrottavaa! 

Noin viikko sitten saatiin vihdoin kaikki kutsut lähetettyä, johan siihen menikin aikaa... Nyt tässä sitten odotellaan ilmottautumisia! R.S.V.P. laitettiin heinäkuun ensimmäiselle päivälle, joten vastausaikaa vierailla on vielä runsaasti, mutta todella monen ihmisen kanssa on tullut keskusteltua häistä jo etukäteen ja ovat innolla odottaneet kutsua. Nyt kun kutsut ovat menneet perille, niin silti ilmottautumisia on tullut vasta 15 kaikista 90:stä kutsutusta! 😱

Voi olla, että oon itse vaan hirveän kärsimätön ja stressaan turhaan tästä asiasta, mutta silti! Mitä jos hirveän moni jättääkin tulematta? Vieraslistaa tehdessä mietittiin aika paljon, että ketä kutsutaan ja ketä voi jättää kutsumatta. Suurin osa hääbudjetista kuluu kuitenkin ihmisten kestitsemiseen, ja tähänkään ei ole mitään hirveän suurta summaa käytettävissä, joten raja oli vedettävä johonkin. Kuitenkin vierasmäärän tulisi ylittää 80 hlöä, näin säästetään juhlapaikan tilavuokrasta 600€. Joten pientä stressitason nousua on kyllä havaittavissa ja vielä olisi noin 6,5 viikkoa jäljellä, ehh.. Miten tämän kestää!

Meillä kutsut olivat pelkästään tarkoitettu aikuisille, paria poikkeusta lukuunottamatta, pari omaa serkkua ovat vielä ala-ikäisiä mutta jo sen verta isoja, että varmasti pärjäävät. Ja koska häät päätettiin viettää aikuisten kesken, haluttiin antaa lapsillisille vieraille hyvin aikaa hoitopaikan järjestämiseen. Näiden kohdalla ymmärrettävää, ettei vastausta pysty heti antamaan.

Saa myös nähdä, minkälaisia mielipiteitä nämä lapsettomat juhlat saavat aikaan, helposti todella moni tuppaa ottamaan tämän asian niin, ettei jostain syystä lapsista tykättäisi. Vaikkakin lapsettomat häät ovat huomattavasti yleistyneet, ei siis suinkaan olla ensimmäisiä jotka pitävät lapsettomat häät! Meidän ajatuksena on kuitenkin ollut, että haluamme tarjota vanhemmille mukavan ja rennon lapsista vapaan illan niin, että hekin voivat osiltaan keskittyä pelkästään myös toisiinsa ja pitää hauskaa, ilman että tarvitsisi miettiä kotiintuloaikoja. Meillä ei myöskään kummallakaan ole elämässä vielä semmoisia pikkuisia lapsia, ei omia, sisarusten lapsia tai kummilapsia, joita oltaisiin ehdottomasti haluttu paikan päälle, joten helpointa oli vetää raja siihen.

Paljon on saanut lukea muualta siitä, kuinka osa vieraista on alkanut kutsumaan ominpäin lisää vieraita, esim. täti kutsunut omat aikuiset lapset, vaikkei näitä ole alunperin ollut tarkoitus kutsuakaan. Joten jännityksellä odotan, että minkälaisia mutkia matkaan vielä saadaan. Itse olen vasta törmännyt näihin selän takana puhujiin, jotka ihmettelevät mikseivät ole saaneet kutsua häihin, vaikkei kyseisestä ihmisestä ole kuulunut tai näkynyt viimeiseen kolmeen vuoteen. No, siinä syy. Kaikkia ei voi aina miellyttää, vaan pitää tehdä niin kuin itse parhaakseen näkee ja viettää elämän yksi tärkeimmistä päivistä just siinä seurassa missä haluaa! Ja näiden ilman kutsua jääneiden on vain ymmärrettävä, ettei kaikkien ihmisten kestitsemiseen ole varaa,
ellet sitten satu olemaan miljonääri. :)

Blow away!

Kiirettä on taas pitänyt viimeiset pari viikkoa, ja taas sitä ihmetellään mihin tää kaikki aika katoaa! Viimeisen kolmen viikon aikana on kuitenkin tullut hankittua ja tehtyä paljon kaikkea häihin liittyvää. Pidettiin kaasojen kanssa viikko sitten pieni askarteluilta, ja väsättiin kasa pompomeja sekä tuunattiin hiukan saippuakuplapurkkeja, ja niistä tuli mun mielestä ihan super söpöjä!

Oltiin alunperinkin sitä mieltä, ettei meidän häissä heitetä mitään kun kirkosta poistutaan vaan saippuakuplien puhaltelu oli meille oikeastaan aika itsestäänselvyys. Näihin saippuakupliin ei kuitenkaan ihan hirveästi halua laittaa rahaa, joten ostin halvimmat mahdolliset, jotka ei todellakaan ulkonäöllisesti ole mitenkään kummoiset. Löysin viime syksynä Sinellistä ison purkin shampanjan väristä irtoglitteriä, ja olin suunnitellut käyttäväni sitä kaasojen lahjoihin, mutta koska sitä oli niin paljon päätin käyttää sitä myös saippuakuplapurkkien koristeluun!

Saippuakuplapurkit on jo valmiiksi täytetty saippuanesteellä ostettaessa, joten erikseen niitä ei tarvinnut alkaa täyttelemään. Tämä saippuakupla taitaa olla aika perusmalli ja niitä löytyy lähes jokaisesta askartelukaupasta, halvimmat itse löysin Juhlamaailmasta. Glitterin kiinnittämiseen käytettiin kirkasta väritöntä kontaktiliimaa, joka siveltiin eka purkin kylkeen ja perään kaadettiin glitteriä. Suosittelen taputtelemaan glitterin kiinni kunnolla painelemalla sitä sormella.

Tässä vielä pari vinkkiä glitterin ja liiman käsittelyyn: suosittelen laittamaan pöydän suojaksi jonkin vanhan liinan, pyykeen tai lakanan. Ja kun taiteillaan irtoglitterin kanssa, suosittelen laittamaan palan talouspaperia kohtaan jossa irtoglitteriä käsitellään, näin kaiken ylijääneen glitterin voi kaataa takaisin omaan purkkiinsa ja käyttää joskus myöhemmin johonkin muuhun! Kun glitteriä painellaan kohtaan jossa on liimaa, on hyvä suojata kädet jollain, muuten glitteri liimaantuu omiin sormiin. Leikkasin kertakäyttösestä kumihanskasta yhden sormen pään ja käytin tätä etusormessa, loput sormista ja kädestä jää ilman suojaa, jolloin liimatuubin sekä siveltimen käsittely on helpompaa. Ja vain etusormen suojattu pää sotkeentuu! :)

Check-in list.

Noin viikko sitten vietettiin meidän seurustelun 6-vuotispäivää, miten se aika meneekin näin nopeaa! Siinä samalla, muutamaa päivää aiemmin, ylitettiin myös puolenvuoden rajapyykki häihin. Sieltä se päivä kovaa vauhtia jo tulee!

 Tällä hetkellä viikot ja päivät tuntuvat menevän jotenkin aivan hirveetä tahtia, ja välillä joutuu oikeen pysähtymään ja miettimään asioita. 6 kuukautta häihin... Samaan aikaan se päivä tuntuu jotenkin todella kaukaiselta, mutta kun asiaa tarkemmin miettii, tuntuu siltä että kohta se päivä onkin jo tässä. Samalla kun se päivä tuntuu lähenevän kovaa vauhtia, valtaa mut aikamoinen jännitys ja riemu kun asiaa mietin! Jostain syystä odotin, että tulisi hirveä stressi, koska musta ainakin itsestäni tuntuu siltä, että kovin moni asia on vielä joko hankkimatta tai kesken. Esimerkiksi, kutsukortteihin kaikki tarvittava materiaali on jo olemassa, itse kutsut ovat kuitenkin vielä tekemättä. Tää on varmaan yks stressaavimmista ajatuksista mitä häihin liittyen mulla on, kutsukortit. Toinen asia joka mua itseäni stressaa, vaikken oikeastaan ymmärrä edes että miksi, meidän ensimmäisen tanssin biisi.
Tää biisihän voitais ihan hyvin valita vaikka edellisenä iltana, mutta ei, mä haluaisin että se olisi jo päätetty...

Näistä stressin aiheuttajista inspiroituneena päätin kirjottaa listan siitä, mitä on jo hankittuna. Ehkä tän on myös jollain tapaa tarkotus vähän rauhottaakin..

• Juhlapaikka, ✓
• Kirkko, ✓
• Pappi ja kanttori,  ✓
• Ruuat juhliin, ✓
• Hääkengät, his and hers, ✓
• Teema sekä värit, ✓
• Juhlapaikan koristelu suunniteltu, ✓
• Kaasot ja bestmanit, ✓
• Hääkampaus, aika varattu, myös kaasoille, ✓ (äiti on kampaaja)
• Bestmanien solmiot, ✓ (tulevat väriteeman mukaan)
• Alustava vieraslista, ✓
• Hääpuku, ✓
• Vannehame,  ✓
• Huntu,  ✓
• Vihkisormus, hers, ✓
• Taskukortit kutsuja varten, ✓
• Valokuvaaja, ✓
• Häälahjalista, ✓
•  DJ, ✓
• Tarvikkeet pompom-seinää varten,  ✓
• Tarvikkeet kutsukortteihin,  ✓ 
• Häämatka,  ✓
• Osa maljakoista,  ✓
• Häiden soittolista, avattu muttei valmis,  ✓

 Mua kovasti kiinnostaisi tietää minkälaisia kappaleita muille on tulossa ensimmäiseen tanssiin, ehkä mekin saataisiin siitä hieman inspistä! :)

✓

Ehdoton rakkaus..

Avioliittokurssi part 4.

Tästä kurssipäivästä on ehtinyt kulua jo 2 viikkoa, en vain kiireiden takia ole ehtinyt paneutumaan asiaan sen enempää, jotta olisin siitä voinut kirjoittaa näin jälkeenpäin. Joten mikäs sen parempaa tekemistä sunnuntai-aamuna, kun pyykkikone pyörii, aamukahvi ja kaurapuuro läppärin vieressä, nyt on hyvä aika ehkä taas pysähtyä miettimään. 

Neljäs kurssikerta käsitteli ehdotonta rakkautta ja anteeksiantamista, tietenkin asiaa käsiteltiin enemmän kirkon ja raamatun näkökulmasta, mutta onnistuivat kurssinpitäjät myös kaivamaan esimerkkejä tavallisesta elämästäkin. Tällä kertaa äänessä oli yksi avioliittokurssin esimerkki-pariskunnista, jotka elävät kirstittyjen avioliitossa, eli kirkko ja uskonto ovat iso osa heidän avioliittoaan. Ja tällä kertaa itsekin opin ehkä jotain, en uskonnollisesta näkökulmasta, vaan asioita joita voisin itsekin ottaa mukaan jokapäiväiseen elämään.

Kirkon mukaan, koskaan ei voi rakastaa ketään ihmistä ehdoitta, paitsi omia lapsiaan, joiden eteen jokainen varmasti hakisi vaikka kuun taivaalta. Mutta kumppaniaan.. Jotta voisi rakastaa kumppaniaan täysin ehdoitta, täytyisi uskaltaa antaa itsestä kaikki, luottaa kumppaniinsa, ottaa vastaan myös ne kaikki huonot asiat ja vaikka se joskus satuttaisi pahastikin, täytyisi olla valmis antamaan anteeksi kaikessa. Ihmiset ovat nykypäivänä todella itsenäisiä, mukavuudenhaluisia sekä varautuneita, ihmiset eivät halua/uskalla antaa itsestään kaikkea, koska pelkäävät joutuvansa kärsimään siitä.

Kurssin pitäjät esittivät meille kysymyksen (johon eivät onneksi vaatineet jokaiselta erikseen vastausta), olisitko valmis kuolemaan toisen puolesta, ja antamaan sen varjolla anteeksi vaikka menettäisit oman elämäsi täällä? Pystyisitkö hyväksymään sen? Mun mielestä oikeastaan aika hyvä kysymys, johon meistä tuskin kukaan tietää vastausta, ennen kuin joutuisi tähän tilanteeseen oikeasti. Jokainen vanhempi varmasti rakastaa lapsiaan täysin ehdoitta ja luultavasti miettimättä sen enempää, tekisivät mitä tahansa heidän puolestaan. Mutta olisitko valmis samaan kumppanisi puolesta? Kuitenkin aina vaarana on se, että kun annat itsestäsi kaiken kumppanillesi, voi hän tahtomattaankin satuttaa sinua. Kun annat toiselle ihmiselle sydämesi, on hänellä kaikki mahdolliset avaimet sinun satuttamiseesi. Jos näin tapahtuisi, olisitko silti valmis antamaan kaiken anteeksi, hyväksymään asian ja jatkamaan eteenpäin? 

Kirkon mielestä tämä ei ole mahdollista pelkästään kahden ihmisen välillä, vaan tähän tarvitaan uskoa sekä kirkkoa. Itse kuitenkin mietin, että eikö anteeksiantoa voisi harjoittaa ilman uskomistakin? Eikö me voitaisi olla ymmärtäväisempia ja anteeksiantavempia toisiamme kohtaan ilman kirkkoakin? Itse ajattelin ainakin yrittää jatkossa olla ymmärtäväisempi elämässäni mukana olevia ihmisiä kohtaan, sekä antaa anteeksi, vaikka asia satuttaisikin ja joutuisin siitä itse kärsimään. 

~ Peace & Love ~

You'r Invited!

Tilattiin joku aika sitten Ebaystä kutsukortteja varten taskukortit, jotka toimivat pohjana itse kutsulle sekä muille sisälehdille. Olin pitkään metsästänyt ihan vain shamppanjan värisiä taskukortteja, tai ylipäätään kartonkia, mutta tällä hetkellä niiden löytäminen suomesta tuntuu olevan mahdotonta. 

Joten lopulta päädyin selailemaan Ebaytä ja muita saman tyylisiä nettikauppoja, ja silmääni osui vaalean pastelliset, persikan sävyiset taskukorttipohjat, joita oli saatavilla kaiken lisäksi helmiäisenä! Aivan mahtavaa siis! 

 

Nämä taskukortit saapuivat suht nopeastikin, arvioitu toimitus oli 7-14 päivää, saapuivat juuri viikon sisään. 

 

 

Tilasimme kortteja 60 kappaletta

ja hintaa näille taskukorteille tuli noin 60€ + toimituskulut, ei halvimmasta eikä kalliimmasta päästä, mutta ystävän hääkorttien askartelun jälkeen totesin, etten itse ala niitä ihan alusta asti väsäämään vaan tyydyn tilaamaan osan ainakin valmiina. Nämä taskukortit oltiin leikattu muotoonsa, mutta ovat itse taiteltavissa sekä liimattavat. Tiedossa on siis leikkaa & liimaa-bileet kaasojen kanssa! 

 

 

Heti korttien saavuttua aloin visioimaan sisälehtiä sekä korttien kokonaiskuvaa. 

Taskukortin sisälle tulee kolme sisälehteä, joista isoin on kutsu ja sijoittuu taskukortin keskeisimmälle paikalle. 

Kaksi muuta sisälehteä tulevat reunassa olevaan taskuun, sisälehtiin ajattelimme toiseen laittaa juhlainfon ja toiseen toiveemme muistamisen suhteen.

 

Itse kutsuteksti on varsinaisesti vielä suunnittelematta, kuten myös muiden sisälehtien tekstit. Ideana on ollut tehdä kutsuteksti niin, että meidän vanhempamme olisivat kutsujina. Meillä molempien vanhemmat osallistuvat häiden kustannuksiin, joten ajattelimme tämän olevan kunnioitus heille. Myös perinteiden ja kutsuetiketin mukaan, kun vanhemmat maksavat tai osallistuvat hääkustannuksiin, tulisi kutsu silloin myös heiltä. 

 

Alla koevedos kutsukortista, vielä toistaiseksi ilman varsinaista kutsutekstiämme sekä muita tekstejä.  

Itse olen jo tähänkin koevedokseen tyytyväinen, häidemme toteutus tulee olemaan moderni sekä pelkistetty, joten mielestäni kutsukortti kertoo häidemme teeman varsin osuvasti. Kaiken lisäksi, saimme korttiin sisällytettyä kaikki teemavärimme! Seuraavaksi suunnittelemaan kutsutekstiä ja painattamaan kutsut!

 

 

 

Miksi mennä naimisiin..?

Avioliittokurssi part 3..

Ikävä kyllä jouduttiin skippaamaan avioliittokurssin part 2, koska meidän talouteen iski miesflunssa, kyllä vain, miesflunssa...

Avioliittokurssin toisella kerralla käsittelyssä oli usko Jumalaan, uskotko ja jos et niin miksi et. Olin ehkä itse helpottunut siitä, että tämä jäi väliin. En tiedä olenko itse valmis vastaamaan tähän kysymykseen täysin rehellisesti papin ja seurakunnan läsnäollessa. Uskon itse johonkin suurempaan voimaan, en kuitenkaan Jumalaan, mutta johonkin. Toki haluaisin uskoa johonki ehkä vielä suurempaan, ja siihen että elämällä olisi jokin tarkoitus (tähän aiheeseen päästään kohta), mutta jotenkin koen ristiriitaisuutta tästä omassa päässäni. Olen kuitenkin iskostanut itseeni niin paljon tietoa evoluutiosta, ihmisen fyysisestä toiminnasta, ja vaikka sielu onkin kaunis ajatus, mietin onko se oikeasti mahdollista? Haluan uskoa henkimaailmaan, koska haluan uskoa edesmenneiden läheisteni olevan jollain tavalla lähellä elämän tärkeimpinä päivinä. Ja ehkä sen takia haluan joka joulu vierailla rakkaimpien ihmisten haudoilla, kertoa jollain tapaa, ettei heitä ole unohdettu. 

Ja niinhän sanoinkin, että haluan kirkossa naimisiin, koska musta tuntuu siltä, että nämä rakkaimmat ihmiset ovat silloin läsnä. 

Nyt sitten avioliittokurssin kolmas kerta, ja nyt ei myöskään vältytä syviltä pohdinnoilta. Niinkuin aiemmin viittasin, tämän kerran aiheena oli "onko elämällä jokin tarkoitus?" sekä "miksi haluat mennä naimisiin?". Mun vastaus ensimmäiseen kysymykseen on, en tiedä. Onko sillä? Jokainen saa määrittää oman elämänsä tarkoituksen, tai joillekin se tulee selkeänä merkkinä jostain tapahtuneesta. Vai ollaanko me täällä vain pitämässä hauskaa, tehdään mitä halutaan ja mikä tuntuu hyvältä? Saimme kurssilla kuunnella noin 30 minuutin Katekismuksen, jonka selkeästi oli tarkoitus saada ihmiset miettimään asioita vähän syvällisemmin. Katekismuksessa toistuvat jatkuvasti neljä kysymystä; "Kuka minä olen? Miksi minä elän? Mistä minä tulen? Mihin minä menen?".

Totuus on, ettei kukaan tiedä. En usko, että jollain on jokin suurempi suunnitelma meidän varalle. Mutta silti, tuntuu jotenkin todella tyhjältä sanoa, että tänne me synnytään, eletään ja sitten kuollaan. It's a circle of life. 

Ja nyt itse otsikon kimppuun! 

Kurssia vetävä pappi oli juuri samaisena aamuna, kun kurssi oli, tavannut pariskunnan joka oli mennyt naimisiin noin puoli vuotta sitten. He tulivat keskustelemaan avioliiton mitätöinnistä. Tässä kohtaa haluan selventää, että Katolilainen kirkko ei tunnusta avioeroa, mitätöinti on joiltain osin mahdollinen, mutta koska avioliitto on yksi seitsemästä sakramentista, on tällä todella suuri painoarvo katolilaisen elämässä. 

Olen ilmoittanut M:lle jo ennen kosintaa, että jos hän sen tekee niin mulle se merkitsee silloin lupausta avioliitosta. Joten tälläkään ei ollut mulle kevyt merkitys, joten jos ollaan tosissaan niin sitten sitä todellakin ollaan. Kerroin myös, etten pysty kirkon silmissä hänestä koskaan ottamaan avioeroa, joten jos vastaan kyllä, tulee hänenkin olla asiasta täysin varma. Tässä ollaan siis täysillä mukana, till death do us part.

Mutta miksi haluan mennä naimisiin? Haluan avioliiton, haluan kumppanuutta, jakaa elämän ilot ja surut, ylipäätään elämisen, parhaan ystäväni, elämäni rakkauden kanssa. En tarkoita avoliitossa elävien parisuhteiden olevan jotenkin vähempi arvoisia tai merkityksettömämpiä, mulle avioliitolla on kuitenkin suuri merkitys. Omat vanhempani ovat olleet loistava esimerkki avioliitosta ja kumppanuudesta, he ovat olleet yhdessä noin 32 vuotta, joista naimisissa noin 27 vuotta. Mulle avioliitto luo myös turvallisen ja vakaan elämän perustan, eikä se tietenkään tule olemaan helppoa ja työtä joudutaan aivan varmasti tekemään. Pelottavinta musta on kuulla, kuinka ihmiset kysyvät "no miltäs nyt tuntuu olla naimisissa?" tai kuinka sitä oletetaan asioiden jotenkin muuttuvat/parantuvan kun mennään naimisiin. Jos avioliitto muuttaisi suhdetta jollain todella radikaalilla tavalla, olisi se musta huolestuttavaa. Sitä voisi kysyä siinä vaiheessa itseltään, että "kenet minä nain?". Itse odotan avioliiton syventävän ja vahvistavan meidän jo entuudestaan vahvaa suhdettamme, en kuitenkaan oleta sen muuttavan meitä persoonina tai käytöstavoiltaan. Naimisiinmenon jälkeen olen edelleen se yks ja sama ihminen, sen jälkeen olen vain toisen (kieltämättä kuulostaa aika mahtavalta sanoa tämä) vaimo!

Musta oli mahtavaa, että päästiin käsittelemään myös tätäkin asiaa. Pappi korosti monesti, että puhukaa, puhukaa, puhukaa. Sanokaa, jos jokin häiritsee tulevassa kumppanissanne, sanokaa se nyt. 

Vaikka ajattelinkin eka tämän avioliittokurssin olevan huuhaataa, on siitä ehkä lopuksi jotain hyötyäkin. Hyvää itsensä tutkiskelua, ja voin suositella näiden asioiden käsittelyä myös muillekin pariskunnille! :)

~Peace out~

Until the priest says Amen.

Nyt on taas palattu sorvin ääreen kaikkien synttärijuhlien, joulujen ja uuden vuoden jälkeen! Vaikka kiirettä on pitänyt muualla, on häihin liittyvätkin asiat edenneet yllättävän paljon. Nyt kuitenkin vain yksi niistä tapahtuneista asioista, jätetään muut myöhemmäksi! 

 

Meidän häissä, avioliittoon ja häihin valmistautumisessa on mielenkiintoista se, että ollaan eri uskontokunnista. Vaikkei me olla kumpikaan uskovaisia, vaikuttaa meidän molempien seurakunnat häihin sekä häiden valmisteluun. 

 

Tällä viikolla koettiinkin yksi ihan uusi juttu, aloitettiin meinaan avioliittokurssi, joka on siis mun uskonnossa (katolilaisessa) pakollinen, kun pari aikoo avioitua. Kurssin ideana on tosiaan valmistaa paria naimisiin menoon ja avioliittoon, sekä käsitellä avioliittoa uskonnon näkökulmasta. Ei ehkä ihan meidän juttu, mutta tätä kautta meidän tulee hakea ensinnäkin lupa seka-avioliitolle, sekä mun tulee hakea vielä erikseen lupaa mennä naimisiin toisen uskontokunnan kirkossa. 

Ensimmäinen kurssitapaaminen ei oikeastaan ollut yhtään huonompi, vaikka ennakkoluulot osottautuivatki suurimmaksi osaksi oikeaksi, löysin sitä kautta ehkä itsestäni myös jotain uutta. 

Positiivinen yllätys kurssilla oli sen vetäjä, Italiasta kotoisin oleva Isä Marco, välillä tuntui siltä, kun olisi ollut katsomassa stand upia. Aivan mahtava persoona, eikä lainkaan ankea. 

Ensimmäinen kysymys tällä kurssilla oli, "miksi haluat mennä naimisiin kirkossa?". 

Suomessa kirkkohäät ovat lähempänä perinnettä, kuin uskonnollista juhlaa. Näin minäkin olin ajatellut sen lisäksi, että se on itselleni ollut yksi tärkeimmistä sakramenteista. Tajusin kuitenkin, että yksi syistä kirkossa vihkimiseen on ollut edesmennyt mummoni, jolle usko oli tärkeä.

Mummoni olisi varmasti halunnut, että menen naimisiin kirkossa. Hänen kuoleman jälkeen tämän tärkeys on korostunut myös itselleni, haluan kunnioittaa mummoni muistoa. Koska mummoni ei voi olla fyysisesti paikalla kyseisenä päivänä, musta tuntuu, että hän on kuitenkin läsnä ja nimenomaan läsnä kirkossa. Moni haluaa Jumalan siunauksen avioliitolleen, itse haluan mummoni siunauksen. Hän ei ehtinyt tavata M:ää ennen kuolemaansa, ja vaikka tiedän, että mummoni olisi tykännyt M:stä hirveästi, kaipaan myös hänen siunausta tälle suhteelle, ja tunnen että näin voin sen saada. Musta tuntuu myös siltä, että tämmöisinä tärkeinä päivinä kaikki muutkin edesmenneet läheiset ovat läsnä. Näin voi rauhallisin mielin (ehkä..?) astella alttarille. 

 

Ainiin, yksi tärkeä syy kirkossa vihkimiseen on tietenkin myös ne pikkutytön prinsessa unelmat, joissa poistutaan kirkosta kun riisiä heitetään... Tosin riisit voi sattua, joten me päädyttiin saippuakupliin. :) 

 

~Amen~